Unelmien Siivet

Ilmat muuttuivat syksyisemmäksi. Ihanaa. Syksy vain on niin ääriromanttista aikaa. Erityisesti syksyllä tuntuu kuin olisi lupa istahtaa sohvan nurkkaan, käpertyä ihanan viltin alle ja antaa ajatuksen seikkailla. Vaikka miksi siihen nyt lupaa tarvittaisiin, yhtään keneltäkään. Mutta nyt on ihanaa seikkailla menneessä kesässä ja tulevassa talvessa. Antaa ajatuksen villisti seikkailla omilla teillään.

Syksy on niin upean dramaattista aikaa.

Luonto tiputtaa upeat vaatteensa selvitäkseen talven koettelemuksesta. Tuulet puhaltavat myrskyisästi kuljettaen tippuneet luonnon suojavaatteet kauas synnyinsijoiltaan. Me ihmiset taas lisäämme vaatetusta ympärillämme, rakennamme kotipesäämme, keksimme viihdykkeitä kerätäksemme varaenergiaa talteen, jotta jaksamme oman kulkumme läpi pimeyden. Vaikka taival on pitkä, se voi silti olla voimaannuttava. Silloin, kun kiire hetkeksi pysähtyy, tekeminen taukoaa ja on aikaa hengittää rauhallisesti sisään ja ulos, on otollinen hetki päästää unelmat omaan, täysin vapaaseen lentoonsa. Sekin hetki vaatii rohkeutta. Unelmat ovat aina epämukavuusalueellamme. Muuten ne eivät unelmia olisikaan. Ajan saatossa tavoitteet ja haaveet ovat liukuneet kauemmas, jonne pääsemiseen koetamme aina rohkeuttamme kerätä.

Meillä kaikilla on omat unelmamme.

Meillä kaikilla on omat syymme, miksi emme kykene tai uskalla tai vain pysty sinne unelmien lähelle matkaamaan. Pahinta on, jos emme edes uskalla unelmoida koska pelkäämme miten meille matkalla käy. Jotain eriskummallista siinä epäonnistumisen pelossa on, joka saa voimallaan meidät jähmettymään. Antaudumme muiden mielipiteiden vietäväksi. Koetamme kaikin mahdollisin tavoin vältellä epäonnistumista kun oikeastaan epäonnistuminen on yksi mahdollisuus siinä missä onnistuminenkin. Epäonnistuminen vain tarkoittaa, että on aika vaihtaa polkua ja suunnata kulkunsa johonkin toiseen suuntaan. Kohti uusia haasteita, kohti uusia unelmia, kohti uusia kokemuksia, kohti uutta. Ei sen kummempaa. Eiköhän sitä vanhemmiten kadu eniten juuri niitä toteuttamatta jättämiään unelmia. Tai ainakin sitä, että ei uskaltanut edes yrittää tai saatika uskaltanut edes unelmoida. Ja lopulta kaikkein tärkeintä on se, mitä me itse itsestämme ajattelemme. Ja miten hyvä olo meillä on itsemme kanssa, eikä sillä miten hyvä olo muilla on meitä ajatellessa.

Joten, anna itsellesi lupa haaveilla. Nauti siitä.

Jonain upeana päivänä, kun olet tarpeeksi vahva, anna itsellesi lupa toteuttaa haaveesi. Anna siipien kantaa sinua. Ja muista, jos matkalla kaadut, nouse rohkeasti ylös, vaikka johonkin tukeen nojaten, tai aivan itse. Tunnustele jalkoja allasi, hengitä syvään, jatka matkaa varovaisin askelin, kunnes uskallat taas juosta ja mahdollisesti hypätä uudestaan. Uskon, että vapauden tunne, jonka juostessa koet, on se, jonka muistat pitkään ja josta saat voimaa. Luota itseesi ja ennen kaikkea arvosta itseäsi <3

White Maisonissa on myynnisä kortteja, joissa sanotaan ”Life holds special magic for those who dare to dream” ja ”If you can dream it, you can do it”. Tähän minä uskon, ja siksi nämä myytävät kortit merkitsevät minulle niin paljon enemmän. Seuratkaa unelmia, olkaa itsellenne armollisia, antakaa muille tilaa olla eri mieltä ja nauttikaa matkasta <3

Suurella rakkaudella

Minna